Ministeri Wille Rydman

 

Ministeri Wille Rydman näyttää joutuvan kohusta toiseen ja samalla napit vastakkain ainakin Helsingin Sanomien kanssa. Sukuharrastajan kannalta ministerin suku on joka tapauksessa varsin kiintoisa. 

Wille Rydmanin isänisä Kari Rydman tietysti tunnetaan säveltäjänä ja sanoittajana. Hänen esikoisalbuminsa vuodelta 1976 on jäänyt jokaisen mieleen ainakin sen nimikkokappaleesta Niin kaunis on maa (1971), jonka Rydman on kertonut tehneensä suojatiellä kuolleen pienen oppilaansa muistoksi. 

Kari Rydmanin isoisä oli kauppaneuvos Walter Rydman, joka toimi Stockmannin toimitusjohtajana 1940-luvun lopulla. Mainittakoon, että Walter Rydmanin serkku oli sisäasiainministeri Heikki Ritavuori, joka murhattiin kotiovelleen. Ritavuoren murha on Suomen merkittävimpiä poliittisia murhia. Ministeri Ritavuoren veli oli Helsingin kaupunginjohtaja Eero Rydman. He eivät siis olleet Wille Rydmanin suorassa polvessa olevia esi-isiä, mutta läheistä sukua Wille Rydmanin esi-isälle Walterille.

Wille Rydmanin sukujuuret tunnetaan hyvin laajalti ja on tietysti pakko valita vain jokin sukuhaara tarkasteluun. Niinpä hypätään välipolvien yli Tyrvännön Lepaan kartanon herraan Björniin (JP046), josta tuli valtaneuvos Kustaa Vaasan hallintokauden alussa 1523. Kustaa Vaasaa vastaan käynnistyneen Dacke-kapinan aikaan 1540-luvulla Björn Lepas oli Tukholman linnanvoutina ja myöhemmin kihlakunnantuomarina Hollolassa. Björnin puoliso oli Katariina Stiernsköld Harvialan kartanosta. Katariina esiintyy myös Kaari Utrion historiallisessa romaanissa. 

Katariinan äidinäidinisä oli valtaneuvos, ritari Maunu Pentinpoika Natt och Dag, joka on jäänyt historiaan Engelbrekt Engelbrektinpojan surmaajana. Engelbrekt oli ruotsalainan kapinajohtaja, joka 1434 nousi vastustamaan Kalmarin unionin kuningasta Eerik Pommerilaista, kun ruotsalaiset halajivat pois Tanska-johtoisesta Kalmarin unionista. Maunun surman syy ei kuitenkaan ollut lähtökohdiltaan poliittinen, vaan seurausta siitä, että Engelbrektin käskyläinen oli polttanut Maunun vanhempien kartanon. 

Maunun äidin Kristiinan (Julkisuuden henkilöiden kuninkaallisia ja aatelisia sukujuuria, JP126) suvun kautta voidaankin hypätä vaikkapa Birger-jaarliin, joka oli 1200-luvulla Ruotsin mahtimies. Birger Bjälbo ei itse ollut Ruotsin kuninkaana, mutta kylläkin hänen poikansa Valdemar. Todellista valtaa Ruotsissa kuitenkin käytti isä jaarli Birger, joka tunnetaan Suomeen tekemästään ns. toisesta ristiretkestä, jonka yhteydessä hämäläisiä käännytettiin kristinuskoon. Birgerin isänisänisä oli itägötanmaalainen jaarli Folke Bjälbo, jonka puolisona mainitaan tanskalaisen viikinkikuninkaan Knuut IV Sveninpojan tytär Ingegerd. Knuut-kuninkaan kohtaloksi koitui talonpoikaiskapina. Knuut miehineen pakeni kapinoitsijoita Odensen kirkkoon, mutta kapinnalliset eivät kunnioittaneet pyhää paikkaa, vaan murtautuivat sisään ja tappoivat kuninkaan seurueineen 1086. Tapahtuman seurauksena Knuut on julistetty pyhimykseksi. 

Knuut IV Pyhän puoliso ja edellä mainitun Ingegerdin äiti Adela oli Flanderin kreivin Robert Friisiläisen tytär. Takautuvassa sukuketjussa onkin useampia Flanderin kreivejä, mutta lähempi tarkastelu tässä ohitetaan. Heidän kantaisänään voidaan pitää 800-luvun puolivälissä Flanderin rajakreivinä ollutta Baldwin I Rautanyrkkiä, jonka puoliso Judith oli Frankkien kuninkaan Kaarle II Kaljupään tytär. 

Prinsessa Judith oli hädin tuskin toisella kymmenellä, kun hänet naitettiin Englannin Wessexin kuninkaalle Ethelwulffille, joka oli puolisoaan peräti noin 50 vuotta vanhempi. Ehkäpä Judithin onneksi Ethelwulff kuoli melko pian saatuaan nuoren vaimon. Judithista tuli nyt poikapuolensa Ethelbadin puoliso, kun Ethelbad isänsä jälkeen nousi Wessexin alueen kuninkaaksi. Ethelbad ei sentään ollut kuin kymmenisen vuotta Judithia vanhempi. Kävi kuitenkin niin, että myös Ethelbad kuoli jo parin vuoden kuluttua ja Judithista tuli 16-vuotiaana jo toisen kerran leski. Pari vuotta myöhemmin hän avioitui edellä mainitun Flanderin rajakreivin Baldwinin kanssa ja palasi Englannista mantereen puolelle. 

Judithin isä oli siis Frankkian (tulevan Ranskan) kuningas Kaarle II Kaljupää, tämän isä oli kuningas Ludvig I Hurskas, joka puolestaan oli kuningas Kaarle Suuren poika (JP670). Siten ministeri Wille Rydmanin sukujuurissa on tätä reittiä myöten päädytty Euroopan erääseen kautta aikain merkittävimpiin kuuluvaan hallitsijaan. Kaarle Suuri lukeutuu niin ranskalaisten kuin saksalaisten yhteiseen varhaiseen historiaan.

Kaarle Suuren isä Pipin III Pieni oli ollut niin ikään frankkien kuningas ja hän oli merkittävän karonlinki-dynastian ensimmäinen hallitsija. Pipin oli major domus Kaarle Vasaran poika ja Kaarle puolestaan (Frankkian) Austrasian major domuksen Pipin II Heristalilaisen poika. Tämän äidinisä Pipin I Vanhempi (JP622) oli ollut Austrasian major domus 600-luvulla ja palvellut merovinkikuningas Klotar II:a tämän neuvonantajana ja käskynhaltijana. Näin olemmekin päätyneet ministeri Wille Rydmanin erään esipolvihaaran kantahenkilöön.