Sukuvirttä suoltamahan

Mieleni minun tekevi, aivoni ajattelevi

lähteäni laulamahan, saa'ani sanelemahan, 

sukuvirttä suoltamahan, lajivirttä laulamahan.

Sanat suussani sulavat, puhe'et putoelevat,

kielelleni kerkiävät, hampahilleni hajoovat.

Näinhän se alkaa Lönnrotin kokoama Kalevala - ainakin eräässä versiossa. 

Olen jotenkin hurahtanut sukujuurien maailmaan, jopa liiaksikin. Aluksi kokoilin sukutietoja omasta suvusta, sitten puolisoni suvusta, sitten kotiseutumme suvuista. Tietokoneelle niitä tallettelin ja paperille tulostelin. Kiehtovia sukuyhteyksiä löytyi ja niitä lähipiirin kanssa ihmettelimme, ehkä ihastelimmekin. 

Päätin sitten varmuuden vuoksi jopa kirjoiksi koota. Ainahan se on varmempaa kuin tietokoneen kovalevylle pelkästään tallettaa. Runsaan kymmenen vuoden ahertamisen jälkeen syntyivät omasta ja puolisoni suvuista kirjat:

Uurinmäet Soinista, 978-952-7077-06-1, 2019, A4, 308 sivua.
Soinin Silvoset, 978-952-7077-08-5, 2019, A4, 400 sivua.
Soinin Sauruperän Sauramäet ja Salot, 978-952-7077-13-9, 2020, A4, 480 sivua.

Lähipiirin sukutietoja kootessa kasautui paljon oheistietoa myös muiden sukujen sukujuurista. Tuntui jotenkin turhauttavalta pitää sitä vain "omana tietona". Ajattelin, että keräämäni tieto voisi sekä hyödyttää että ilahduttaa sukuasioista kiinnostuneita laajemminkin. Omaan käyttööni keräämään sukutietokantaan sisältyi noin 100.000 henkilötietuetta ulottuen historiassa keskiaikaisiin eurooppalaisiin hallitsijasukuihin.

Niin, tiedän toki, että moni sukuharrastaja nyt turhautuneena ja jopa harmistuneena hymähtää. Onhan toki tiedossa, että näihin "ns. sukutietoihin" sisältyy paljon virheitä ja todistamattomia olettamuksia. En kiistä tuota näkemystä. Toisaalta en pidä sitä kovinkaan suurena ongelmana - ehkä joitakin yksittäistapauksia lukuun ottamatta. Mielestäni joka tapauksessa on kiehtovaa tutkia, kuvitella ja ajatella, että varsin monien nykysuomalaisten sukujuuret epäilemättä pohjautuvat suorina jälkeläispolvina keskieurooppalaisista hallitsija- ja aatelissuvuista. Tottakai myös talonpoikais- tai vastaavista alempisäätyisistä suvuista myös, mutta niistä ei ole olemassa minkäänlaista historiatietoa. Sitä on vain yhteiskunnan korkea-arvoisimmista suvuista. Suomessakin talonpoikaisväestön sukuketjut katkeavat hyvin yleisesti 1500-luvun tienoilla. 

Niinpä syntyi teos suomalaisten sukujuurista, jotka vievät Euroopan keskiaikaisiin hallitsija- ja aatelissukuihin. Koska aikaisempien teosteni pohjatyössä painottuivat eteläisen Suomenselän suvut, niin myös tuohon uuteen koosteteokseen otin vastaavan yksityiskohtaisemman tarkastelun.

Suomalaisten kuninkaallisia esivanhempia - Yleisesitys ja eteläisen Suomenselän yksityiskohtainen tarkastelu, 978-952-7077-17-7, 2022, A4, 421 sivua.

Kuninkaalliset ja aateliset eivät antaneet mielenrauhaa. Alkoi kiehtoa se, millainen yhteys Suomen julkisuuden henkilöille - sekä nykyisillä että aikaisemmin eläneillä - lieneekään Euroopan aikaisempiin ja mikseipä nykyisiinkin merkittävimpiin henkilöihin. Jatkoin sukutietojen keräämistä "julkkis"-lähtöisesti. On osoittautunut, että tietomäärä kasvaa valtavaksi. Tämä projekti ei koskaan tule valmiiksi, vaan muuntuu ja laajenee päivä päivältä. Halusin kuitenkin perusidean laittaa myös kansien väliin. Jouduin henkisesti alistumaan eräänlaiseen väkivaltaan: Julkaisemista varten oli tehtävä tiedonkeruuseen katko ja käytettävä niitä tietoja, jotka oli olemassa. Huolimatta siitä tietoisuudesta, että jo seuraavana päivänä tulisi jälleen uutta aineistoa. Ehkä joskus on aika julkaista täydennetty painos. Viimeisimpänä suku- ja historiateoksena on siis ilmestynyt

Julkisuuden henkilöiden kuninkaallisia ja aatelisia sukujuuria, 978-952-7077-22-1, A4, 612 sivua. 

Tarkoitukseni on tuohon teokseen oheisaineistona kirjoitella myös tätä blogia. Saa nähdä, miten siinä asiassa käy. Ja jos hyvin käy, mikä tuleekaan olemaan blogin sisältö...